Vinkuuhan se vihdoin

Lopultakin. Pinch harmonics. Olen yrittänyt saada kitaraa vinkumaan, mutta heikoin tuloksin. Ihan alussa se oli täysin mahdotonta, mutta vähitellen aloin saada juonesta kiinni. Mikkien laadullakin on varmaan tekemistä asian kanssa, mutta pääosin taitaa kuitenkin olla tekniikasta kiinni. Ja vahvistimesta. Vanhalla mallintavalla sain välillä jonkinlaisen vinkunan aikaiseksi, mutta Voxin Li'l Night Trainilla portit aukesivat. Asiaa auttaa varmaan putkisärö.

Vielä pitäisi saada sormet liikkumaan otelaudalla muutenkin kuin skaalaa ylös alas. Vaikka kyllä sitäkin vinkumista ilokseen kuuntelee.