keskiviikko 24. elokuuta 2011

Saavuttamattomuuden suo

Soittoharrastus tuntuu pyörivän saavuttamattomuuden ympärillä. Taitojen lisääntyessä tunne soittotaidon oppimisesta hiipii koko ajan kauemmas. Täydellisen soundin etsiminen on loputon urakka sekin. Jos vaikka sattuisikin saamaan aikaiseksi jonkin haluamansa äänimaailman, tulee aivan varmasti mieleen jo seuraava ääni, jota aletaan tavoitella. Ja taas pitää ostaa uusi vahvistin tai pedaali. Pakko kyllä myöntää, että kesällä hankkimani Blackstar HT-5 ja vanhempi Vox Li'l Night Train täyttävät tämänhetkiset tarpeeni . Jossain vaiheessa tulee varmaan tarve isommalle äänivallille, mutta vasta sitten, jos/kun rupeaa olemaan bändikuvioita.

Ja sitten on ne soittimet. Itse himoitsin jonkin aikaa Straton terävää ja purevaa ominaissoundia. No, taloon tuli Tokain Strato (AST), joten enää tavoitteen saavuttaminen ei ole soittimesta kiinni. Ellei sitten mielessä ala pyöriä täyteläinen, tumma ja paksu äänimaailma... Ja mikäs sinne haavemaailmaan ilmestyikään? No tietysti Les Paul. Olisihan se nyt todella upea.

Vähän pitää kyllä nyt jarrutella. En ole vielä Les Paulia hankkimassa, vaan yritän välillä opetella soittamaan ja siten ansaita tuon kitaroiden kuninkaan. Jossain vaiheessa mietin vaihtoehtona esim. Epiphonen tai Tokain Les Paulia, mutta tulin siihen tulokseen, että sitten kun aika on kypsä, niin se on sitten aito Gibson. Siinä on sitten kitaraa loppuiäksi. Heh...

perjantai 12. elokuuta 2011

Kesä meni rennosti

Kulunut kesä meni rennosti soittoharjoittelujen suhteen. Olen pääasiassa soitellut jotain biisejä, niiden osia, introja, riffejä ja sekalaisia omia sointukulkuja, jotka unohtuvat heti soitettuani ne. Varsinaiset harjoituksen ovat olleet aika vähissä. Pitää yrittää taas syksyn tullen taas alkaa harjoitella "tylsiä tekniikka- ja teoriajuttuja". Vaikka kyllä tuollainen rennompikin soittelu on varmaan jossain määrin opettavaista.