Olen edelleen soitellut akustisella aika paljon. Kyllä välillä aina otan sähkiksen esiin, mutta jotenkin nyt akustisella soittelu tuntuu mukavimmalta. Monet ovat sitä mieltä, että soittamisen opettelu pitäisi aloittaa akustisella. Voi se tottakin olla, mutta omalla kohdallani ainakin oli kiva testailla soundeja ja efektejä, vaikka soittotaito oli aivan olematonta. Ei se vieläkään kovin korkealla tasolla ole, mutta aika ajoin kuulostaa musiikilta. Itselläni siirtyi kiinnostus sähkökitarasta akustiseeni luontevasti. Aloin vähitellen kuunnella enemmän akustisella soitettua musiikkiakin. Mahtoiko olla syy vai seuraus? Akkarissa on kaikki, ei tarvita piuhoja eikä säätämistä, soundi on luonnollinen, välillä herkkä mutta tarvittaessa myös riittävän raju.
Olen soitellut sekä sointuja rämpyttämällä että sorminäppäilyä. Tiukan sorminäppäryystreenin jälkeen on kiva sydämensä kyllyydestä täysillä vetää jotain Em-C-D-G-kuviota.
Akustinen kitara kuuluu olennaisena osana alkaneeseen kesäänkin. Mikäs sen mukavampaa kuin näppäillä kitaraa parvekkeella tai kesämökin pihalla.
