Pedaalilauta

Yli vuoden hiljaisuuden jälkeen hieman asiaakin.

Vanha Ikea-hyllylevyyn rakentamani pedaalilauta oli tullut tiensä päähän. Olihan se tyylikäs kultamaaleineen ja koko pituudelleen liimattuine velcroineen, mutta silti...

Päädyin Pedaltrain Junioriin, tarkemmin Soft Case-versioon, jonka mukana tuli pehmeä kantolaukku. Muutama pedaali riittää hyvin toistaiseksi ja onpahan kevyt roudattava. Kiinnitin pedaalit lautaan mukana tulleen velcron sijaan 3M:n Dual-Lock-tarranauhalla, joka todellakin toimii. Pitää hyvin, eikä sen kiinnitysteho heikkene käytön myötä. En palaa enää Velcron käyttäjäksi. Johdot kiinnitin Custom Soundsista hankkimillani johtoklipseillä.

Tällä hetkellä laudassa on kiinni viisi pedaalia: Boss TU-3-viritin, Garage Tone Axle Grease-delay, Boss BD-2 Blues Driver-overdrive, Elektro Harmonix Little Big Muff-fuzzmainen distortion sekä Cry Baby 535Q-wah-wah. Pohjaan on kiinnitetty Fuel Tank Junior-virtalähde. Overdrive/Fuzz-osasto menee varmaankin seuraavaksi vaihtoon, mutta pärjäilen noilla vielä toistaiseksi.

Olen soitellut tällä nyt jo aika kauan kotona sekä treeniksellä ja hyvin toimii. Pedaalit ja johdotkin ovat pysyneet hyvin kiinni. Kaikin puolin toimiva paketti.

Pedaalilauta päältä (hieman pölyinen)

Näkymä pohjasta

Säröä!

Pedaalien esiinmarssi jatkuu. Nyt arsenaaliin liittyi säröpedaali, Marshall Jackhammer. Pitäähän sitä joku Marsu olla.

Hankin Jackhammerin käytettynä bändikaverilta sopuhintaan. Takana yhdet bänditreenit ja muutama kotisoittosessio. Täytyy sanoa, että säröä ainakin riittää synkempäänkin metalliin, mutta rapeampi bluessärö irtoaa.

Uskoisin, että pedaaleja on nyt toistaiseksi riittävästi.

Delay

No niin, taas tuli shoppailtua. Nyt haaviin tarttui sitten aiemminkin kaipaamani delay-pedaali. Kyseessä on Garage Tone Axle Grease. Suurin merkitys ostopäätökseen oli edullinen hinta (75€) ja saatavuus lähikaupasta. Yksinkertaiset toiminnot ovat suuri plussa. Siinä on vain kolme säädintä: time, repeats ja level. Ja ne riittävät mainiosti. Rakenne on jämäkkä.

Testailin vähän kotona ja toimi, kuten pitikin. Pedaali oli mukana bänditreeneissä ja sielläkin se vakuutti minut. Pitää vielä vaan opetella kunnolla käyttämään.

Alla pieni näyte melko kevyellä delayllä soitettuna. Otetaan niitä edgemäisiä kaikuja sitten myöhemmin.

Lisäksi ostin virtalähteen kahdeksalle pedaalille, mukana tuli myös erilaisia sovittimia. Nyt sitten vaan pedaalilautaa rakentamaan.

Viritin

Kävin tänään pedaaliostoksilla. Testailin ja tutkiskelin lähinnä erilaisia säröpedaaleja, kuten Boss Blues Driveria, joka kyllä kuulosti ihan mukavalta. Mutta bändisoitossa eniten tarvetta on kuitenkin kunnon virittimelle. Kotioloissa viritin-metronomiyhdistelmä toimii ihan hyvin, bänditreeneissä vireen tarkistaminen biisien välissä on hieman hankalaa. Ja varsinkin, jos joskus sattuisi pääsemään ihan keikalle asti, pitää viritysasia olla kunnossa. Siis, efektit ja surinat sikseen, niiden sijaan tein järkiratkaisun ja ostin Bossin TU-3 virityspedaalin. Katsellaan niitä säröjä sitten myöhemmin, jos tulee tarve.

Viritin heti kaksi kitaraa, laite toimi tarkasti ja ilman viiveitä. Uskon, että tulen olemaan tyytyväinen tähän.

TU-80 viritin-metronomi on ihan näppärä kotikäytössä. Metronomikin on ollut kovassa käytössä

Pariston kulutuksesta ei vielä ole käsitystä, en vielä hankkinut virtalähdettä. Mikäli syö virtaa runsaasti, pitää varmaan hankkia.

Pedaalien polkemista

Kävin tänään F-musiikissa testailemassa Bossin reverb-ja delaypedaaleja. En ole aiemmin sellaisia kokeillut, vain tuon mallintavan Voxini efektejä. Delaypedaalista en oikein saanut mitään irti, mikä ei tee siitä huonoa. Reverb taas kuulosti hyvinkin miellyttävältä. Se voisi olla seuraava hankinta. Samalla pääsin soittelemaan Telecasteria, mikä myös oli hauskaa. Kyseiset tuotteet jäivät vielä kauppaan.

Wah-Wah

Nyt on sitten ensimmäinen pedaali hankittu, Vox Classic Wah-Wah. Olen vielä alkumetreillä sen(kin) kanssa, ihan vielä ei kuulosta Hendrixiltä, vaikka oikean soundit irtoavatkin. On kyllä mielenkiintoista tutkia erilaisia juttuja ja soundeja, joita wah-wahilla saa aikaan. Ja sitten se vasta mielenkiintoista on, kun oppii soittamaan.