Vinkuuhan se vihdoin

Lopultakin. Pinch harmonics. Olen yrittänyt saada kitaraa vinkumaan, mutta heikoin tuloksin. Ihan alussa se oli täysin mahdotonta, mutta vähitellen aloin saada juonesta kiinni. Mikkien laadullakin on varmaan tekemistä asian kanssa, mutta pääosin taitaa kuitenkin olla tekniikasta kiinni. Ja vahvistimesta. Vanhalla mallintavalla sain välillä jonkinlaisen vinkunan aikaiseksi, mutta Voxin Li'l Night Trainilla portit aukesivat. Asiaa auttaa varmaan putkisärö.

Vielä pitäisi saada sormet liikkumaan otelaudalla muutenkin kuin skaalaa ylös alas. Vaikka kyllä sitäkin vinkumista ilokseen kuuntelee.

Osaamistilanne

Laitan tähän listaa asioista, joita kuvittelen osaavani. Tämä lista on lähinnä tilannekartoitus nykyisestä osaamisesta itselleni. Kaikissa osa-alueissa on vielä oppimista paljon ja todennäköisesti kaikista jutuista selviää ajan myötä lisää opittavaa.

• Perussoinnut
• E- ja A-kielen voimasoinnut
• E- tyypin barret (duuri, molli, 7)
• A-tyypin barret (lisää treeniä)
• Pentatoninen molliskaala parista sävellajista, G-duuriskaala, jonkinlaista improvisointia näiden pohjalta
• Muutama 4-, 8- ja 16-osa-rytmikuvio
• Alkeellista slide-putken käyttöä
• Sekalainen määrä biisinpätkiä, jokunen helppo kokonaan, muutama klassikkoriffi. Omia sointukuvioita ja melodioita syntyy, mutta yleensä ne unohtuvat, ellen tallenna niitä koneelle tai kirjoita muistiin
• 12 bar blues kaikissa sävellajeissa. Tämä on tosin aika hankalaa, kun sormet eivät meinaa taipua tarpeeksi sivulle, mutta harjoittelun myötä paranee.
• Jonkinlaista sorminäppäilyä
• Musiikin teorian alkeita, nuotteja en vielä osaa. Aloitin juuri niiden opiskelun, tarkoitus ei ole vielä soittaa suoraan nuoteista, vaan hankkia lähinnä perustietämys aiheesta.

Tuntuu, että kulutettuun aikaan nähden olen oppinut aika vähän, mutta ei tässä toisaalta kiire ole.

Rytmistä

Olen viime aikoina kuunnellut aika paljon Rolling Stonesia ja huomannut, että Keithin ja Ronin kitarointi on aivan ilmiömäistä, varsinkin rytmisesti. Heidän soittamisensa rytmi tulee oikea-aikaisesta soittamisesta, mutta myös oikein ajoitetuista tauoista. Kannattaa kuunnella Rollareita rytmimielessä, jos on mennyt ohi korvien.

Minulle on selvinnyt tässä matkani varrella, että yksi tärkeimmistä jutuista soittamisessa on rytmi. Se voi olla jopa tärkein.

Rytmi on keskipisteessä omassa oppimisessani tällä hetkellä ja olen harjoitellut rytmissä pysymistä soittamalla tietokoneen rumpuluuppien päälle. Ja kuinka ollakaan, eilisessä Steve Vain maailmanlaajuisessa online-kitaratunnissa sama asia tuli esiin. Stevekin soitteli rumpukoneen kanssa. Ehkä hän luki ajatukseni.

Tämä on varmaan itsestäänselvyys, mutta kerron kuitenkin. Hyvinkin yksinkertainen biisi kuulostaa hyvältä, jos sen soittaa hyvässä rytmissä. Ja vastaavasti monimutkainen ja teknisesti oikein soitettu kappale kuulostaa aivan hirveältä, jos rytmi ei ole kohdallaan.

Rytmiä voi treenata sointukuluissa, skaaloissa ja ihan missä vaan. Kaikki soitettu kannattaa mielestäni soittaa jossain rytmissä. Siitä kaikki lähtee.

Tässä rytmin harjoittelussa oman soittamisen äänittäminen on hyvä tapa tarkkailla omaa oppimistaan. Korvat - tai oikeastaan aivot - saattavat valehdella ja saada uskomaan, että soitto sujuu hyvin ja groovaa. Omien äänitysten kuunteleminen palauttaa hyvin pian maan pinnalle, koska pienikin epätarkkuus rytmissä kuuluu kyllä. Onnistuminen taas tuo valtavan mielihyvän tunteen. Sitä odotellessa. Get rhythm