Kävijäryntäys ja pari sanaa biisien tekemisestä

Tuo edellinen juttuni Anssi Kelan kirjasta sai aikaan varsinaisen kävijävyöryn. Kiitoksia Anssille jutun jakamisesta omalla Facebook-sivullaan. Ja tervetuloa kaikille uusille lukijoille.

Olen mökkeillyt kuluneen viikon akustinen kitara ainoana soittimenani. Soittelin vanhoja juttuja ja tapailin myös uusia sointukulkuja. Olen näitä "omia biisejä" muutenkin yrittänyt soitella ja ilokseni huomannut, että vähitellen alkaa syntyä ihan kelvollisia melodioita. En nyt vielä tässä vaiheessa puhuisi ihan biiseistä, mutta siihen suuntaan matka koko ajan vie. Tosin hyvältä kuulostavan melodian osuessa kohdalle mieleen hiipii epäilys, jos joku on sen jo jossain vaiheessa keksinyt. Mikä on hyvin todennäköistä. Mutta silti, on kiva huomata, että jotain syntyy. Aika usein nämä melodiat kyllä unohtuvat aika pian. Ehkä se on merkki siitä, että laatu ei vielä ole ihan kohdallaan. Äänittelen kyllä välillä niitä Garagebandilla tai puhelimen sanelimella. Ja mietin jälkeenpäin, että olipa taas hyvä tämäkin. Jep.

Vietän piakkoin "kaksivuotis-taiteilijajuhlaani". Heinäkuun alussa 2010 otin kitaran ensimmäistä kertaa käteeni. Se oli kyllä yksi parhaista päätöksistäni. Matka on ollut mielenkiintoinen, opettavainen ja haastava. Ole aika alussa vieläkin soittajaurallani. Tuntuu, että en oikeastaan osaa edes soittaa, vaan enemmänkin rämpytellä. Hauskaa tämä silti, kitara tulee soimaan niin pitkään kun henkikin pihisee.

Nyt tuleekin lomamatkan takia viikon tauko soittamiseen. Ensimmäistä kertaa pidän näin pitkän tauon. Tunnen jo nyt, kun sormet tulevat syyhyämään ensi viikolla.

Anssi Kela: Matkamuistoja

Ostin Anssi Kelan tuoreen Matkamuistoja-kirjan kesälomalukemiseksi, mikä oli sinänsä huono idea, koska kirja on luettu ennen kuin loma on kunnolla ehtinyt alkaakaan. Mainio teos.

Kirjan "luurankona" ovat tarinat bändin keikkamatkoista keikkoineen, bussissa istumisineen, taukoineen - ja kepposineen. Nauruhermot olivat kovilla, kun luin kirjaa jatkuvasti tyrskähdellen ja hihitellen muun perheen yrittäessä keskittyä TV:n katseluun. 

Mutta Matkamuistoissa on paljon muutakin kuin bändihuumoria. Lapsuusmuistoja, pohdiskelua isän kuolemasta, muusikkotaipaleen ensiaskeleiden kuvausta ja oman urakehityksen puntarointia, kun käyrä on ollut hieman laskusuunnassa Nummelan jälkeen. Ei se ura tosin ainakaan näin etäämmän sivustaseuraajan silmin ihan niin pohjamudissa sukeltele kuin tekstistä saa käsityksen.

Naurun keskeltä hypätään suoraan vakavampaan pohdiskeluun ja sieltä samantien takaisin keikkabussijäynään. Tunnelmasta toiseen sujuvasti.

Olen oikeastaan pitänyt Anssi Kelasta aina, vaikka en varsinaisesti olekaan fanittanut levyjä ostamalla ja keikoilla käymällä. Hänen biisinsä ovat jotenkin vaivattomia. Hyvä kitaristi ja mainio peukkubasson lätkyttelijä. Näin hänet ensimmäistä kertaa livenä tänä keväänä soolokeikalla Käpylän kyläjuhlilla ja kyllä se mainio keikka olikin. Täytyy käydä tsekkaamassa ihan koko bändiä jossain.

Kirjan mukana tuli iloinen yllätys, latauskoodi Suora lähetys-livelevyn (voiko se olla levy, jos se on julkaistu vai digitaalisessa muodossa eikä fyysisenä levynä?) Tarkoituksena oli ladata tuo levy ihan maksullisena versiona, mutta nyt ei sitten tarvitse.

Matkamuistoja on kaiken kaikkiaan todella erinomainen kirja. Hauska ja vakava, viihteellinen ja pohdiskeleva. Olisin mieluusti lukenut vähän enemmän kitarajuttuja, mutta ymmärrän kyllä, että kitarajargon  helposti karkoittaa asiaan vihkiytymättömän lukijan. Muita puutteita en sitten löytänytkään.

Suosittelen lämpimästi kaikille.

P.S. Loppuun vielä idea, jos tuntuu, että oma ura polkee paikallaan, kannattaa tehdä, kuten Ginger Wildheart, joka littyi Michael Monroen bändiin kitaristiksi. Aikansa soitettuaan motivaatio bändiin ilmeisesti hiipui ja kaveri siirtyi takaisin soolouransa pariiin.