Delay

No niin, taas tuli shoppailtua. Nyt haaviin tarttui sitten aiemminkin kaipaamani delay-pedaali. Kyseessä on Garage Tone Axle Grease. Suurin merkitys ostopäätökseen oli edullinen hinta (75€) ja saatavuus lähikaupasta. Yksinkertaiset toiminnot ovat suuri plussa. Siinä on vain kolme säädintä: time, repeats ja level. Ja ne riittävät mainiosti. Rakenne on jämäkkä.

Testailin vähän kotona ja toimi, kuten pitikin. Pedaali oli mukana bänditreeneissä ja sielläkin se vakuutti minut. Pitää vielä vaan opetella kunnolla käyttämään.

Alla pieni näyte melko kevyellä delayllä soitettuna. Otetaan niitä edgemäisiä kaikuja sitten myöhemmin.

Lisäksi ostin virtalähteen kahdeksalle pedaalille, mukana tuli myös erilaisia sovittimia. Nyt sitten vaan pedaalilautaa rakentamaan.

Viritin

Kävin tänään pedaaliostoksilla. Testailin ja tutkiskelin lähinnä erilaisia säröpedaaleja, kuten Boss Blues Driveria, joka kyllä kuulosti ihan mukavalta. Mutta bändisoitossa eniten tarvetta on kuitenkin kunnon virittimelle. Kotioloissa viritin-metronomiyhdistelmä toimii ihan hyvin, bänditreeneissä vireen tarkistaminen biisien välissä on hieman hankalaa. Ja varsinkin, jos joskus sattuisi pääsemään ihan keikalle asti, pitää viritysasia olla kunnossa. Siis, efektit ja surinat sikseen, niiden sijaan tein järkiratkaisun ja ostin Bossin TU-3 virityspedaalin. Katsellaan niitä säröjä sitten myöhemmin, jos tulee tarve.

Viritin heti kaksi kitaraa, laite toimi tarkasti ja ilman viiveitä. Uskon, että tulen olemaan tyytyväinen tähän.

TU-80 viritin-metronomi on ihan näppärä kotikäytössä. Metronomikin on ollut kovassa käytössä

Pariston kulutuksesta ei vielä ole käsitystä, en vielä hankkinut virtalähdettä. Mikäli syö virtaa runsaasti, pitää varmaan hankkia.

Kielet vaihtoon

Vaihdoin akustiseen kielet. Vanhat kielet olivat vielä tehtaan jäljiltä, joten oli jo aikakin. Soundikin oli melko tunkkainen. Alla iPhonella äänitettu ääninäytettä. Ero ei välttämättä tällä laadulla kuulu kovin selkeästi.





Hankin myös tuon kuvassa olevan kätevän työkalun. Sillä saa akustisen kitaran kieliä tallassa kiinni pitävän pinnin irti sekä veivattua kielet kireäksi. Tämä on niitä työkaluja, joita ilman tulee toimeen, jos ei sellaista käyttänyt. Jos on kerran kokeillut, ei voi ymmärtää miten on tullut toimeen ilman.

SG

Olen oikeastaan kesästä asti soitellut pääasiassa Tokain Stratolla (AST-50) ja antanut uskollisen Epiphone SG:n roikkua seinällä. Vähän aikaa sitten otin Epin taas käyttöön ja yllätyin.

Se on helpposoittoinen, ergonomialtaan juuri minulle sopiva ja kuulostaakin hyvältä, olin oikeastaan unohtanut. No, mikit voisivat olla vähän paremmat, soundi on hieman tunkkainen. Toisaalta, syy voi olla osittain siinä, että korvani ovat tottunut Straton kirkkaaseen soundiin.

Epiphone SG on hyvin edullinen kitara, uutena alle 300 euroa, kun aito Gibson maksaa noin tonnin. Siihen rahaan on kyllä erinomainen soitin ja suosittelisin varauksetta ensimmäiseksi kitaraksi. Välillä iskee kyllä himo oikeaan Gibsoniin, ehkäpä sellainen vielä tulee taloon jossain vaiheessa.