Delay

No niin, taas tuli shoppailtua. Nyt haaviin tarttui sitten aiemminkin kaipaamani delay-pedaali. Kyseessä on Garage Tone Axle Grease. Suurin merkitys ostopäätökseen oli edullinen hinta (75€) ja saatavuus lähikaupasta. Yksinkertaiset toiminnot ovat suuri plussa. Siinä on vain kolme säädintä: time, repeats ja level. Ja ne riittävät mainiosti. Rakenne on jämäkkä.

Testailin vähän kotona ja toimi, kuten pitikin. Pedaali oli mukana bänditreeneissä ja sielläkin se vakuutti minut. Pitää vielä vaan opetella kunnolla käyttämään.

Alla pieni näyte melko kevyellä delayllä soitettuna. Otetaan niitä edgemäisiä kaikuja sitten myöhemmin.

Lisäksi ostin virtalähteen kahdeksalle pedaalille, mukana tuli myös erilaisia sovittimia. Nyt sitten vaan pedaalilautaa rakentamaan.

Viritin

Kävin tänään pedaaliostoksilla. Testailin ja tutkiskelin lähinnä erilaisia säröpedaaleja, kuten Boss Blues Driveria, joka kyllä kuulosti ihan mukavalta. Mutta bändisoitossa eniten tarvetta on kuitenkin kunnon virittimelle. Kotioloissa viritin-metronomiyhdistelmä toimii ihan hyvin, bänditreeneissä vireen tarkistaminen biisien välissä on hieman hankalaa. Ja varsinkin, jos joskus sattuisi pääsemään ihan keikalle asti, pitää viritysasia olla kunnossa. Siis, efektit ja surinat sikseen, niiden sijaan tein järkiratkaisun ja ostin Bossin TU-3 virityspedaalin. Katsellaan niitä säröjä sitten myöhemmin, jos tulee tarve.

Viritin heti kaksi kitaraa, laite toimi tarkasti ja ilman viiveitä. Uskon, että tulen olemaan tyytyväinen tähän.

TU-80 viritin-metronomi on ihan näppärä kotikäytössä. Metronomikin on ollut kovassa käytössä

Pariston kulutuksesta ei vielä ole käsitystä, en vielä hankkinut virtalähdettä. Mikäli syö virtaa runsaasti, pitää varmaan hankkia.

Kielet vaihtoon

Vaihdoin akustiseen kielet. Vanhat kielet olivat vielä tehtaan jäljiltä, joten oli jo aikakin. Soundikin oli melko tunkkainen. Alla iPhonella äänitettu ääninäytettä. Ero ei välttämättä tällä laadulla kuulu kovin selkeästi.





Hankin myös tuon kuvassa olevan kätevän työkalun. Sillä saa akustisen kitaran kieliä tallassa kiinni pitävän pinnin irti sekä veivattua kielet kireäksi. Tämä on niitä työkaluja, joita ilman tulee toimeen, jos ei sellaista käyttänyt. Jos on kerran kokeillut, ei voi ymmärtää miten on tullut toimeen ilman.

SG

Olen oikeastaan kesästä asti soitellut pääasiassa Tokain Stratolla (AST-50) ja antanut uskollisen Epiphone SG:n roikkua seinällä. Vähän aikaa sitten otin Epin taas käyttöön ja yllätyin.

Se on helpposoittoinen, ergonomialtaan juuri minulle sopiva ja kuulostaakin hyvältä, olin oikeastaan unohtanut. No, mikit voisivat olla vähän paremmat, soundi on hieman tunkkainen. Toisaalta, syy voi olla osittain siinä, että korvani ovat tottunut Straton kirkkaaseen soundiin.

Epiphone SG on hyvin edullinen kitara, uutena alle 300 euroa, kun aito Gibson maksaa noin tonnin. Siihen rahaan on kyllä erinomainen soitin ja suosittelisin varauksetta ensimmäiseksi kitaraksi. Välillä iskee kyllä himo oikeaan Gibsoniin, ehkäpä sellainen vielä tulee taloon jossain vaiheessa.

Uuden opettelua

Osaan melko vähän biisejä, pitäisi osata enemmän. Nyt bändikuvion myötä energiaa on varsinkin aluksi mennyt niiden biisien opetteluun.

Olisi kiva osata paljon erilaisia biisejä, vaikka en mikään cover-automaatti haluakaan olla. No, pyrin koko ajan opettelemaan jotain uutta, joten eiköhän se repertuaari vähitellen kasva. Ja biisejä voi kyllä osata monella tasolla. Sointukulun osaaminen siten, että voi kompata laulua, ei ole useinkaan kovin vaikeaa, ongelma on lähinnä muistamisessa. Hankalampaa on opetella biisit siten, että joku jaksaisi kuunnella pelkästään kitaransoittoa. Pelkkä sointukomppaus ilman laulua on hieman on puuduttavaa.

Tällä hetkellä minulla on työn alla Hendrixin Little Wing. Sointukierto ei ole vaikea, mutta se intro tarjoaa kyllä haastetta. Henkka soittaa monet otteet siten, vasemman käden peukalo tulee kuudennelle kielelle. Oma peukaloni ei taas taivu kuin 45 astetta, koska siitä on yksi jänne katkennut. Sormivamma ei ole kyllä mikään selitys osaamattomuudelle. Esimerkiksi Django Reinhardtin oikea käsihän oli aivan vammautunut ja eikös Jack Whitellakin ole joku ongelma vasemman käden keskisormessa. No, sieltä se Little Wing tulee hitaasti ja varmasti. Laitan sitten linkin, kun soitto on julkaisukelpoisella tasolla.

Biisien lisäksi on mukava, ja hyödyllistäkin opetella riffejä ja melodianpätkiä, joita voi soveltaa vaikka omassa improvisoinnissa - tai jopa sävellyksessä, jos sitä siksi voi kutsua. Pyrin pitämään työn alla koko jonkin koko biisin ja lisäksi jonkun tai joitakin riffinpätkiä.

Uusien juttujen oppiminen ainakin itselläni menee niin, että aluksi pyrin ottamaan haltuun vähitellen koko biisin rakenteen. Ensin se on hyvinkin raakilemainen. Sen jälkeen treenailen yksityiskohdat ja vaikeampien juttujen kanssa voi mennä pitkäänkin. Sitten kun koko biisi pienine rakenneosineen on opeteltuna, alan soitella koko biisiä oikeassa taimissa ja rytmissä ym ym. Nän se varmaan menee muillakin?

Nuppi

Niinhän siinä sitten kävi, että hankin uuden nupin.

Vaikka 5 wattia yhdistettynä 2x12" kaappiin tuotti ihan kohtuullisesti ääntä, ei se ihan riittänyt. Vielä, kun Musamaailman alekampanjakin osui sopivasti kohdalle, oli pakko toimia. Päädyin Blackstar HT-20 Studio-nuppiin. Ja nyt sitä ääntä tulee sitten riittävästi ja se miellyttää korviani. Ainakin treenikämpälle riittää mainiosti. Olen vasta yhdet treenit ehtinyt soittaa sillä, joten tarkempi tutustuminen on vielä hieman kesken. Niin, siinä on reverb, joten ihan heti en sitä pedaaliakaan tarvitse.

Tasapainottelin päätöksessä Voxin Night Trainin (15w tai 50w) ja Blackstarin välillä, mutta Blackstar vei lopulta voiton. En tosin käynyt kokeilemassa noita Voxeja, mutta itselläni on Li'l Night Train, joten soundimaailma on tuttu. Koin Blackstarin hieman monipuolisemmaksi. Pohdin myös Laneyn 50 wattista nuppia, mutta se ajatus jäi melko alkutekijöihinsä. Blackstar se nyt siis on. Soundin lisäksi laitteiden muut ominaisuudet, hinta, muut mielikuvat (niilläkin on yllättävän paljon osuutta näihin valintoihin, myöntäkää pois) sekä myyjäliikkeen palvelualttius (jolla on myös hyvin suuri merkitys) saivat aikaan lopullisen päätöksen.

Pedaalien polkemista

Kävin tänään F-musiikissa testailemassa Bossin reverb-ja delaypedaaleja. En ole aiemmin sellaisia kokeillut, vain tuon mallintavan Voxini efektejä. Delaypedaalista en oikein saanut mitään irti, mikä ei tee siitä huonoa. Reverb taas kuulosti hyvinkin miellyttävältä. Se voisi olla seuraava hankinta. Samalla pääsin soittelemaan Telecasteria, mikä myös oli hauskaa. Kyseiset tuotteet jäivät vielä kauppaan.