Pääasiassa akustista

Olen edelleen soitellut akustisella aika paljon. Kyllä välillä aina otan sähkiksen esiin, mutta jotenkin nyt akustisella soittelu tuntuu mukavimmalta. Monet ovat sitä mieltä, että soittamisen opettelu pitäisi aloittaa akustisella. Voi se tottakin olla, mutta omalla kohdallani ainakin oli kiva testailla soundeja ja efektejä, vaikka soittotaito oli aivan olematonta. Ei se vieläkään kovin korkealla tasolla ole, mutta aika ajoin kuulostaa musiikilta. Itselläni siirtyi kiinnostus sähkökitarasta akustiseeni luontevasti. Aloin vähitellen kuunnella enemmän akustisella soitettua musiikkiakin. Mahtoiko olla syy vai seuraus? Akkarissa on kaikki, ei tarvita piuhoja eikä säätämistä, soundi on luonnollinen, välillä herkkä mutta tarvittaessa myös riittävän raju.

Olen soitellut sekä sointuja rämpyttämällä että sorminäppäilyä. Tiukan sorminäppäryystreenin jälkeen on kiva sydämensä kyllyydestä täysillä vetää jotain Em-C-D-G-kuviota.

Akustinen kitara kuuluu olennaisena osana alkaneeseen kesäänkin. Mikäs sen mukavampaa kuin näppäillä kitaraa parvekkeella tai kesämökin pihalla.

Triadeja

Viime päivinä ole harjoitellut triadeja. Mielenkiintoista, opettavaista ja hieman hankalaa - tai ainakin totuttelua vaativaa. Triadit ovat pitkästä aikaa uusi iso asia tässä soitto-opiskelun uralla. Toki kaikki oppimani on merkittävää ja monen merkitys aukeaa vasta myöhemmin.

Triadien myötä aukeaa uusi maailma sointuihin ja otelaudan nuotteihin. Paksuimpien kielten sävelet ovat jo aika hyvin hallussa, mutta ohuimpia kieliä pitää vielä vähän miettiä. Triadien avulla nekin toivottavasti iskostuvat muistiin.

Uusi akustinen Walden D710

Taas tuli taloon uusi akustinen, tällä kertaa vähän isompisoundinen D-koppainen. Aiempi G-koppainen Walden muutti kesäksi maalle, josta se palautuu jälleen talveksi kaupunkiin ja palvelee varmaankin slidekitarana.

Tämä uusi soi kyllä komeasti - ja vielä komeammin sitten, kun opin kunnolla soittamaan. Soundi on G-koppaista heleämpi ja metallisempi. Pidän kyllä molemmista. Sylikitarana se on aika iso, hieman on vielä opeteltavaa asennon kanssa.

Tässä esimerkkinä jotain. Onhan tuo kyllä melkoista räpeltämistä. Meni tosin paremmin silloin, kun en äänittänyt...

Wah-Wah

Nyt on sitten ensimmäinen pedaali hankittu, Vox Classic Wah-Wah. Olen vielä alkumetreillä sen(kin) kanssa, ihan vielä ei kuulosta Hendrixiltä, vaikka oikean soundit irtoavatkin. On kyllä mielenkiintoista tutkia erilaisia juttuja ja soundeja, joita wah-wahilla saa aikaan. Ja sitten se vasta mielenkiintoista on, kun oppii soittamaan.

Akustista

Viime aikoina olen soitellut aika paljon akustisella. Olen yrittänyt opetella helppoja biisejä korvakuulolta ja jos ei ole onnistunut, luntannut sitten netistä soinnut. Eihän niihin täysin voi luottaa, mutta omiin korviin voi, joten jos biisi kuulostaa oikealta, niin kyllä se sitten aika oikein on. Jos taas tuntuu vähänkin siltä, että ei mene oikein, niin ei se kyllä silloin mene. Aika vaikeaahan tuo silti on, mutta onnistuminen on sitäkin palkitsevampaa.

Muuten ohjelman mukainen harjoittelu on jäänyt hieman vähemmällä, pitäisi yrittää vähän petrata. Olen nyt jotenkin kahlannut Justin Intermediate-metodin neljännen osan. Treenailen vielä vähän niitä jo läpikäytyjä juttuja, ennen kuin siirryn viimeiseen viidenteen osaan.

Huuliharppu

Päätin hankkia huuliharpun, vaikka en osa vielä kitaraakaan kunnolla soittaa. Olen asiaa jo jonkin aikaa miettinyt ja tänään kävin F-Musiikissa ostoksilla. Pikaisen nettitutkiskelun jälkeen päädyin Hohner Marine Bandiin, jolla on pitkät perinteet bluesharpistien keskuudessa. Aloitin C-harpulla ja lisää tulee sitten, jos/kun opin ensin soittamaan.

Löysin Youtubesta ainakin ensi silmäyksellä aika perusteellisen ja hyvä opetusvideosetin. Adam Gussow opettaa perusteita ja paneutuu hieman syvemmällekin. En ole vielä kovin hyvin perehtynyt noihin, mutta uskoisin niiden olevan hyvin opettavaisia. Saattavat olla vähän liian vaikeita ihan aloittelijalla, mutta sen näkee sitten. Huomasin heti, että aluksi ei kannata harjoitella liian pitkään. Kurkku tuli jo kipeäksi, vaikka vasta vähän treenasin puhaltelua ja imua. Taitaa olla pitkä tie edessä tässäkin hommassa.

Kovin kallis harrastus huuliharpun soitto ei ole. Oma harppuni maksoi 31 euroa ja on käsittääkseni ihan laadukas.

Vinkuuhan se vihdoin

Lopultakin. Pinch harmonics. Olen yrittänyt saada kitaraa vinkumaan, mutta heikoin tuloksin. Ihan alussa se oli täysin mahdotonta, mutta vähitellen aloin saada juonesta kiinni. Mikkien laadullakin on varmaan tekemistä asian kanssa, mutta pääosin taitaa kuitenkin olla tekniikasta kiinni. Ja vahvistimesta. Vanhalla mallintavalla sain välillä jonkinlaisen vinkunan aikaiseksi, mutta Voxin Li'l Night Trainilla portit aukesivat. Asiaa auttaa varmaan putkisärö.

Vielä pitäisi saada sormet liikkumaan otelaudalla muutenkin kuin skaalaa ylös alas. Vaikka kyllä sitäkin vinkumista ilokseen kuuntelee.