Ostin sitten vihdoin akustisen teräskielisen kitaran. Soitin on Walden G570TB, edullisemman pään kiinassa tehty kitara, mutta ainakin omiin tarpeisiin täydellinen. Ja netistä kaivelemieni kokemusten perusteella tuntuisi olevan ihan hyväkin. Hienosti kyllä soi.
Ostin kitaran DLX Musicista, jossa palvelu ja asiantuntemus olivat kohdallaan. Minulla oli mahdollisuus rauhassa kokeilla ja vertailla vaihtoehtoja, ja niin teinkin. Tarjolla oli useampi vaihtoehto samassa hintaluokassa, esim pohdiskelin D- ja G mallien ja kuusen tai seetrin välillä. Päädyin sitten G-malliin ja tobacco burst-väriin.
Seuraavaksi päivittyy sähkökitaraosasto, mutta siihen mene vielä hetki.
perjantai 28. tammikuuta 2011
Harjoittelu etenee
Edellisestä kirjoituksesta on jo jonkin aikaa kulunut. Uskon, että olen edistynyt jonkin verran. Harjoittelurutiinini ovat selkeytyneet ja aiemmin vaikeat asiat sujuvat jo jotenkin. Toisaalta on tullut roppakaupalla uusia asioita, jotka eivät suju. Tämähän on normaali trendi kaikissa uusissa opittavissa jutuissa, oppimisen myötä tietoisuus omista puutteista kasvaa.
Olen alkanut opiskella Justinguitarin Intermediate method-jaksoa. Kuten hän johdannossa sanookin, vaatii se enemmän aikaa kuin beginners-osio. Hyvä niin. Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että opin kyllä jossain vaiheessa soittamaankin vielä.
Olen alkanut opiskella Justinguitarin Intermediate method-jaksoa. Kuten hän johdannossa sanookin, vaatii se enemmän aikaa kuin beginners-osio. Hyvä niin. Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että opin kyllä jossain vaiheessa soittamaankin vielä.
maanantai 29. marraskuuta 2010
Harjoittelurutiinit
Soittoharjoitteluni on pirstaloitunut. Ihan alussa seurasin tiettyä harjoittelurutiinia melko tarkasti, mutta nyt taitojen hieman kartuttua rutiinien noudattaminen on jäänyt vähemmälle. Täytyy taas palata ruotuun. Välillä on toki mukava soitella vain jotain helppoa, mutta niitä hankaliakin pitäisi treenata. Muuten joku osa-alue jää kokonaan oppimatta kunnolla.
Viime aikoina olen keskittynyt voimasointuihin ja bluesin opetteluun, mutta ihan perussointurämpyttely on olut lapsipuolen asemassa. Varsinkin niiden vaikeampien sointujen osalta. Ja muutenkin olen soitellut sekalaisia juttuja sieltä täältä ilman kunnollista päämäärää ja suunnitelmaa. Ja lopputuloksena tuntuu siltä, että osaan pieniä pirstaleita eri osa-alueista, mutta en mitään kunnolla. Osaamisen mittaaminenkin on kyllä vaikeaa ilman ulkopuolisen arvioita.
Jep, nyt vaan treenaamaan. Kesällä pitäisi osata jo jotain.
Viime aikoina olen keskittynyt voimasointuihin ja bluesin opetteluun, mutta ihan perussointurämpyttely on olut lapsipuolen asemassa. Varsinkin niiden vaikeampien sointujen osalta. Ja muutenkin olen soitellut sekalaisia juttuja sieltä täältä ilman kunnollista päämäärää ja suunnitelmaa. Ja lopputuloksena tuntuu siltä, että osaan pieniä pirstaleita eri osa-alueista, mutta en mitään kunnolla. Osaamisen mittaaminenkin on kyllä vaikeaa ilman ulkopuolisen arvioita.
Jep, nyt vaan treenaamaan. Kesällä pitäisi osata jo jotain.
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Korvakuulolta
Olen yrittänyt opetella soittamaan korvakuulolta. Se on näin aluksi melko hankalaa, mutta tarpeeksi yksinkertaisilla biiseillä onnistuu jotenkin. Olen pitäytynyt toistaiseksi voimasoinnuissa, koska niillä on helppo päästä alkuun. Ramonesin alkutuotanto on kiitollista opetusmateriaalia. Ja esimerkiksi Backyard Babiesin Stockholm Syndrome-levyllä on paljon yksinkertaisia riffejä.
Oikeellisuudessa pitää vain luottaa korvakuuloon tai varauksella netistä löytyviin tabulatuureihin. Kyllähän niistä moni on oikeinkin, mutta toisaalta yhdestä biisistä voi löytyä useita toisistaan poikkeavia tabeja. Viime kädessä pitää vain luottaa omiin korviin.
On kyllä erittäin palkitsevaa lopulta osata itse soittaa ihan yksinkertainenkin biisi korvakuulolta. Ja eiköhän ahkeralla harjoittelulla lopulta opi niitä vaikeampiakin. Niin ne suuretkin mestarit opettelivat
Oikeellisuudessa pitää vain luottaa korvakuuloon tai varauksella netistä löytyviin tabulatuureihin. Kyllähän niistä moni on oikeinkin, mutta toisaalta yhdestä biisistä voi löytyä useita toisistaan poikkeavia tabeja. Viime kädessä pitää vain luottaa omiin korviin.
On kyllä erittäin palkitsevaa lopulta osata itse soittaa ihan yksinkertainenkin biisi korvakuulolta. Ja eiköhän ahkeralla harjoittelulla lopulta opi niitä vaikeampiakin. Niin ne suuretkin mestarit opettelivat
tiistai 23. marraskuuta 2010
Monipuolista oppimista
Olen yrittänyt pitää soittoharjoitteluni mahdollisimman monipuolisena. Välillä tosin huomaan jumittuneen johonkin yhteen juttuun useaksi päiväksi, mutta tuon jumituksen jälkeen on mielenkiintoista huomata, että jokin aiemmin soittamani hankala osa-alue sujuukin paremmin. Jos esimerkiksi olen ensin treenannut jotain voimasointurämpytystä pari päivää turhautuneena ja sitten otan ohjelmaan vaikka sorminäppäilyä, sujuukin tuo aikaisempi voimasointubiisi paljon paremmin tällaisen näppäilysession jälkeen. Ei näin kyllä aina ole, mutta muutaman kerran olen huomannut osaavani soittaa jonkun muutaman päivän "lepäämässä" olleen jutun.
En muista mainitsinko tämän jo, mutta ihan yleensäkin olen huomannut oppivani levossa. Uuden riffin, biisin tai ihan minkä vain opin parhaiten niin, että ensin harjoittelen sitä niin, että opin muistamaan sen ja sitten menen nukkumaan. Seuraavana päivänä soitto sujuu jo paljon paremmin.
En muista mainitsinko tämän jo, mutta ihan yleensäkin olen huomannut oppivani levossa. Uuden riffin, biisin tai ihan minkä vain opin parhaiten niin, että ensin harjoittelen sitä niin, että opin muistamaan sen ja sitten menen nukkumaan. Seuraavana päivänä soitto sujuu jo paljon paremmin.
maanantai 15. marraskuuta 2010
Ihana kamala kamakuume
Olennainen osa kitaransoittoharrastusta on uusista kitaroista ja vahvistimista haaveilu. Kuten blogistani on selvinnyt, soittelen tällä hetkellä Epiphone SG G-400:lla Vox VT30-vahvistimen läpi. Ja haaveilen jatkuvasti uusista kamoista. Määrittelin itselleni vuoden rajan uusien kamojen oston suhteen, eli vuoteen en saa ostaa uutta kitara tai vahvistinta (ellei ihan järjettömön hyvää tarjousta tule vastaan...). No, sen verran voin tästä lipsua, että akustisen kitaran saan hankkia jo aiemmin.
Olen pohtinut erilaisia sähkökitaravaihtoehtoja, enkä ole vielä sitä oikeaa löytänyt. Tai ehkä jo olenkin. Joskus taannoin ennen kuin olin kunnolla kitaraa käteen ottanut, ajattelin että ainoat oikeat kamat ovat Gibson Les Paul ja Marshall. Olen nyt tässä käynyt testailemassa joitakin kitaroita ja tullut siihen tulokseen, että Les Paul ei kyllä oikein sovi minun käteeni tai syliini. Tämäkin saattaa vielä muuttua. Ergonomialtaan yksi parhaista on kyllä ollut Stratocaster. Oma SG tuntuu edelleen todella hyvältä, joten tällä hetkellä haaveiden kohde onkin Gibsonin vastaava. Musta.
Hankintalistalla ovat tähän mennessä käyneet siis Les Paul, Stratocaster, Telecaster, SG ja puoliakustinenkin. Gibson 335 olisi varmaan maukas, mutta aika hintava. Ehkä Epiphone Casinokin kävisi. Puoliakustisesta haaveilu perustuu puhtaasti mielikuviin, en ole sellaista vielä testannut. Niin, ja kyllä joku ESP:n hevikeihäskin kiinnostaisi, vaikka ei minusta kyllä hevikitaristia tule.
Entä sitten vahvistimet? Seuraava hankintani sillä saralla on putkivahvistin, sen tiedän. Kaupan setä esitteli Blackstaria, ihan hyvä varmaan. Mutta tässäkin mieli alkaa kääntyä vanhoihin legendaarisiin merkkeihin. Marshall tietysti kummittelee edelleen. Viime aikoina olen usein käynyt klikkailemassa Voxin sivuja. Hienoja laitteita, hienoja mielikuvia.
Ei tästä haaveilusta ihan heti loppua tule, eikä tarvitsekaan. Uusiin kamoihin perehtyminen ja niiden kokeilu on melkein yhtä hauskaa kuin niiden hankkiminen. Eikä tule liian kalliiksi.
Seuraava hankinta on varmaan se teräskielinen akustinen. Se on kyllä sellainen suo, että vaihtoehtojen puntaroiminen voi kestää vuosikausia. Olen jo miettinyt taktiikan valmiiksi. Määrittelen ensin budjetin ja marssin johonkin kauppaan ja ostan kitaran tarjolla olevista vaihtoehdoista. Saa nähdä, onnistuuko.
Olen pohtinut erilaisia sähkökitaravaihtoehtoja, enkä ole vielä sitä oikeaa löytänyt. Tai ehkä jo olenkin. Joskus taannoin ennen kuin olin kunnolla kitaraa käteen ottanut, ajattelin että ainoat oikeat kamat ovat Gibson Les Paul ja Marshall. Olen nyt tässä käynyt testailemassa joitakin kitaroita ja tullut siihen tulokseen, että Les Paul ei kyllä oikein sovi minun käteeni tai syliini. Tämäkin saattaa vielä muuttua. Ergonomialtaan yksi parhaista on kyllä ollut Stratocaster. Oma SG tuntuu edelleen todella hyvältä, joten tällä hetkellä haaveiden kohde onkin Gibsonin vastaava. Musta.
Hankintalistalla ovat tähän mennessä käyneet siis Les Paul, Stratocaster, Telecaster, SG ja puoliakustinenkin. Gibson 335 olisi varmaan maukas, mutta aika hintava. Ehkä Epiphone Casinokin kävisi. Puoliakustisesta haaveilu perustuu puhtaasti mielikuviin, en ole sellaista vielä testannut. Niin, ja kyllä joku ESP:n hevikeihäskin kiinnostaisi, vaikka ei minusta kyllä hevikitaristia tule.
Entä sitten vahvistimet? Seuraava hankintani sillä saralla on putkivahvistin, sen tiedän. Kaupan setä esitteli Blackstaria, ihan hyvä varmaan. Mutta tässäkin mieli alkaa kääntyä vanhoihin legendaarisiin merkkeihin. Marshall tietysti kummittelee edelleen. Viime aikoina olen usein käynyt klikkailemassa Voxin sivuja. Hienoja laitteita, hienoja mielikuvia.
Ei tästä haaveilusta ihan heti loppua tule, eikä tarvitsekaan. Uusiin kamoihin perehtyminen ja niiden kokeilu on melkein yhtä hauskaa kuin niiden hankkiminen. Eikä tule liian kalliiksi.
Seuraava hankinta on varmaan se teräskielinen akustinen. Se on kyllä sellainen suo, että vaihtoehtojen puntaroiminen voi kestää vuosikausia. Olen jo miettinyt taktiikan valmiiksi. Määrittelen ensin budjetin ja marssin johonkin kauppaan ja ostan kitaran tarjolla olevista vaihtoehdoista. Saa nähdä, onnistuuko.
torstai 11. marraskuuta 2010
Lisää bluesia
Alkaa vähitellen tuo aiemmin mainitsemani Solo Blues 1 mennä jotenkuten. Nyt vuorossa on fingerstyle bluesia Justinin DVD:n tahdissa (Walkin' Easy Blues). Kasvatin oikeaan käteen hieman pidemmät kynnet, joten näppäily onnistuu jo. "Vähän" on vielä treenattavaa kuitenkin.
Olen vihdoin oppinut soittamaan seisten. Se oli aluksi todella hankalaa, sormet eivät osuneet nauhoille lainkaan, mutta kärsivällinen treenaaminen siinäkin hommassa tuotti tulosta. Selkä ja hartiat eivät myöskään mene samalla tavalla jumiin kuin istuen soittaessa.
Olen vihdoin oppinut soittamaan seisten. Se oli aluksi todella hankalaa, sormet eivät osuneet nauhoille lainkaan, mutta kärsivällinen treenaaminen siinäkin hommassa tuotti tulosta. Selkä ja hartiat eivät myöskään mene samalla tavalla jumiin kuin istuen soittaessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)