Kitarakuume

Taas se tuli, tai oikeastaan se on ollut koko ajan. Kitarakuume. Uusista kamoista on kiva haaveilla ja on ilmaistakin - niin kauan kun ollaan haaveilun tasolla.

Olisihan se kiva omistaa kaikki erilaiset kitarat, mutta se ei liene järkevää. Nyt kun kokoelmissa on jo kaksi humbucker-kitaraa (SG ja Airline) ja yksi single-coil (Tokai Strato), niin mieli halajaa ehkä jotakin P90-mikeillä varustettua. Les Paul junior olisi hieno, yhdellä P90:llä mikitetty rokkikone. Johnny Thunderskin soitti sellaisella. Tai sitten SG P90-mikeillä. Pitäisi käydä testaamassa.

Toisaalta Telecasterkin pitäisi olla, sekin olisi aika plain&simple. Entä sitten floikallinen hevikitara. Ja ja ja...

Juuri niin, noin se pohdiskelu menee. Haaveiden jälkeen onkin mukava palata omien kamojen pariin ja etsiä niistä uusia soundeja ja vaikka keskittyä ensin soittamaan kunnolla, ihan niillä vanhoillakin soundeilla.

Teoriaa

Parin vuoden soittelun jälkeen on korkea aika hieman parantaa musiikin teorian tuntemusta. Olen kyllä koko ajan kerännyt tiedonmurusia musiikin teoriapuolesta, mutta kokonaisuus ei ole ehkä hahmottunut täysin.

Olen huomannut soitellessani, että teorian tunteminen helpottaisi soittamistakin.Esimerkiksi soolojen "rakentelu" on helpompaa, jos ei tarvitse yrityksen ja erehdyksen kautta kokeilla, mikä ääni sopii minnekin. Ehkä.

Monessa yhteydessä suositeltu Suuri kitarakirja ei avannut minulle portteja musiikin maailmaan, vaikka siitä jotain olenkin oppinut. Turvauduin taas Justinin apuun ja tilasin justinguitar.comista Practical Music Theory-nimisen e-kirjan (pdf). Ainakin alun perusteella vaikuttaa todella lupaavalta.

Palaan asiaan myöhemmin ja kerron, miten opit ovat menneet perille.