Tästä se kamanhankintakierre varmaan alkaa.
Hankin uuden vahvistimen, tai oikeastaan vahvistimen ja kaapin. Heti soittourani alkumetreiltä olen kaivannut putkivahvistimen lämmintä ja luonnollisen kuuloista soundia. Ensimmäinen vahvistimeni, mallintava Vox VT30 on ihan pätevä laite, mutta ei kuitenkaan juuri sitä, mitä haluan.
VT30:n etu on monipuolisuus. Siinä on speksilistan mukaan 33 vahvistinmallinnusta ja 22 efektiä, muistipaikkoja ym, ym. Olen viettänyt monta mielenkiintoista hetkeä sen kanssa testaillen erilaisia soundi- ja efektiyhdistelmiä, matka on ollut hyvin opettavainen. Tutkistelujen jälkeen olen joutunut myöntämään, että laitteesta löytyy oikeastaan muutama mielestäni käyttökelpoinen soundi. Kliinit soundit ovat toimivia ja esimerkiksi kaiun kanssa ne kuulostavat hyviltä, särösoundipuolella on yksi tai kaksi aika mukavaa vaihtoehtoa. Hevimmät särösoundit ovat jotenkin liian bassovoittoisia ja löysiä. Lisäksi VT:n äänimaailma on liian digitaalisen kuuloinen. Vaikka VT joutuikin vähäksi aikaa jäähylle, en aio ainakaan vielä luopua siitä juuri noiden efektien ja monipuolisten soundien takia.
Entä tämä uusi sitten? Olen siis haaveillut koko ajan putkivahvistimesta, tarkoituksenani oli ostaa joku pikkucombo. Yksi vahva ehdokas listalla oli Blackstar HT-5, mutta Voxin vintage-imago vei sitten mukanaan. Voxin combokandidaatti oli AC4TV, joka mielessäni marssinkin paikalliseen musakauppaan, Albertinkadun DLX:ään. Siellä Vox-ryhmästä nousi kuitenkin esiin pieni Night Train, jonka edessä olin heti myyty. Olin ihaillut isompaa 15W Night Train-nuppia jo aiemmin kitaralehdistä, mutta se on ehkä hieman ylimitoitettu makuuhuonesoitteluun ja vaatisi vielä kaapinkin. Tämä 2W Li'L Night Train on sitä vastoin täydellinen laite siihen hommaan. Ja pakettiin kuului vielä pikkukaappi. Ihan siltä seisomalta en laitetta ostanut, vaan menin kotiin, tutkin nettiä, lueskelin ja harkitsin. Lyhyeksi jääneen harkinnan jälkeen hyppäsin autoon ja hurautin takaisin liikkeeseen. Se oli siinä
Entä soundi? Päinvastoin kuin VT30:ssä, Li'l Night Trainissä on oikestaan vain yksi soundi pienillä variaatioilla, mutta se onkin sitten todella maukas. Ja se riittää.
Aivan absoluuttisen kirkasta ja puhdasta soundia siitä ei saa irti, vaan ihan pieni särönpoikanen on taustalla koko ajan. Puolisäröinen "crunchy" bluessoundi on mehevä ja täydellä säröllä rouhii juuri niin kuin pitääkin. Sisuksia raastavaa metallia ei tällä soiteta, mutta ei ole tarkoituskaan. Pieni kaappi saa aikaan mukavan kotoisen pienen äänimaailman.
Säätönappulat ovat, gain, treble, bass, volume, bright/thick sekä virtakytkin. Thick-valitsin kytkee pois bass- ja treble-säätimet. Äänityslaitteistoni on sen verran heikko, että minun ei kannata tähän laittaa soundiesimerkkejä. Niitä löytyy vaikkapa tuosta ylläolevasta Youtube-pätkästä.
Vähän edittiä tähän loppuun:Kyllä tuo kliini soundi on melkoisen kliini, ilman säröä.
